Kolumni Kangasalan Sanomissa 23.8
Haluaisitko jatkaa elämää robotissa? Näin kysyivät tulevaisuudentutkijat ihan vakavissaan New Yorkin konferenssissa, jossa kuviteltiin maailmaa vuonna 2045. Tutkijat ponnistelevat parhaillaan ottaakseen aivot käyttöön kuoleman jälkeen. Ne yhdistettäisiin kokovartaloproteesiin, eräänlaiseen robottiin, joka toimisi aivojen jatkeena. Aivoja ruokittaisiin keinotekoisella verellä, johon olisi ujutettu riittävä määrä elintoiminnoille välttämättömiä hormoneja. Että ne edelleen tuntisivat inhimillisesti.
Miksikö juuri aivot säilytettäisiin? Siksi, että ne toimivat kuollessa vielä lyhyen hetken ilman muiden elimien tukea. Rotilla on jo kokeiltu keinotekoisia implantteja, joilla on varastettu ”muistoja” ja stimuloitu tuhoutuneita hermosoluja. Koe-eläimille pystyttiin jopa tuottamaan uusia muistoja, vaikka tietyt aivojen osat oli lamaannutettu.
Tutkijat haluavat keksiä vähintäänkin uusia ratkaisuja dementiasairauksiin. Jo pitkään on yritetty kytkeä eläviä hermosoluja ja mikrosirua. Kuuloa parantavat ihon alle istutetut implantit ovatkin jo arkea. Mikseipä kokovartaloproteesikin!
Eihän tuohon ole kuin 30 vuotta. Lapsenlapsi olisi silloin kolmekymppinen. Ja minä -90 v. – voisin valita sellaisen vartalon, joka taipuisi mieliharrastuksiin kuten mustikanpoimintaan. Kankeus alkaa jo riivata, vaikka innostus paneekin unohtamaan jäykän selän ja niskassa mönkivät hirvikärpäset.
Jo tälläkin hetkellä kykenisimme mihin vaan ottamalla oman pään käyttöön. Suurimmat esteet taitavat olla omassa päässä. Uusin aivotutkimus kertoo siitäkin, etteivät hermosolut tuhoutuisikaan sitä vauhtia vanhetessa kuin olemme uskoneet. Kaiken kukkuraksi on havaittu, että ikääntyvien aivot ovat ylivoimaiset nuoriin verrattuna vuorovaikutuksessa toisten kanssa, mielipiteiden laaja-alaisuudessa ja päätösten seurausten arvioinnissa. Keski-ikäisinä olemme jo kokeneet niin paljon, että aivot ovat rakentaneet yhteyksiä ja malleja, jotka helpottavat erilaisten tilanteiden tulkintaa.
Kokovartaloproteesia vartoessa aivoravinnoksi käyvät muutokset, hyvä mieli, sopiva ravinto ja liikunta. Kolme kertaa viikossa kävelevät suoriutuvat paremmin älyllisistä testeistä kuin ei-kävelevät. Entäs mitä tuumaatte mummosta, jonka kohtasin kuntoutuslaitoksen käytävällä? Kun kehuin hänen kirkkaanpunaisia hiuksiaan, hän hihkaisi:
– Otin ensi kertaa elämässäni väriä päähän uteliaisuuttani. Olen 95 –vuotias ja täällä parin viikon kuntoutusjaksolla. Asun yksin omakotitalossani.
Eikä huonommaksi jäänyt sekään hissistä eteeni työntynyt rollaattorimummo, joka kehui avustajalleen, että hänen luonaan oli vieraillut kaksi lääkäriopiskelijaa haastattelemassa häntä.
– Että ne pojat kävivät silmänilosta, niin komeita, mummo suitsutti. – Sain pidettyä heitä kaksi tuntia luonani.
Mies tuumi tähän tarinaan, että olisikin hienoa, jos voisin vain aivoistani katsella, kun Joku Muu siivoaa. Vartaloa odotellessa!
Lisätietoa New Yorkin konferenssista
Kokovartaloproteesia odotellessa