Iloa ja hyvää oloa käsitöistä

Muistan tuhriintuneet ja hien vanuttamat sormikkaat, jotka kudoin koulussa. Niiden piti olla valkoiset. Milloin väkinäinen tekeminen muuttui iloiseksi, en muista. Aloin kuitenkin nauttia käsillä tekemisestä: veistelin puunoksista ihmisiä, ompelin vaatteita, ihan samanlaisia kuin kavereillakin oli, ja virkkasin villatakkeja.

Äitini oli käsityöihminen, hänestäkö innostukseni syntyi? Äidin erityisintohimona olivat kalastajalangasta virkatut sängynpeitteet. Vielä kuolinhetkelläänkin sairaalasta hän toimitti, peskää virkatut verhot ja laittakaa pääsiäiseksi ikkunoihin. Laitoimme, silloin vietettiin hänen hautajaisiaan. Toki hän paukutti mattojakin, kutoi revontulipuseroita ja korjasi vaatteita, kaikkea mahdollista.

Mitä tutkimus kertoo käsitöiden tekemisen iloista ja hyödyistä? Siitä puhun Käden taitojen messuilla Tampereella 15.11.

Lue lisää alla olevasta linkistä:

https://www.kadentaidot.fi/fi/uutinen/avajaisten-teemapuhuja-manka-kasityot-vastaiskuna-nykypaivan-teknostressille/?fbclid=IwAR0c-myffBc4Ihekg3RBRfr3O2qhtjdBfXzlSZfoOWZhqaaM3OkUZdfEgZg

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *