Kommentoin Ylen aamu-tv:lle, onko hyväksyttävää pelata kännykällä työpaikallaan. Mikael Jugner oli otsikoissa kertoessaan pelaavansa Eduskunnassa. Mielestäni terve järki on näissäkin asioissa paikallaan.
On kuitenkin totta, että työ ja vapaa-aika ovat limittyneet. Työ stressaa entistä enemmän ja siitä tarvittaisiin taukoja päivän mittaan, jotta luovuus ja aikaansaaminen olisivat hyvässä terässä. Pienet elpymishetket olisivat siksi suotavia. Ottaako joku ne pelaamalla, toinen nokosilla tai kolmas kahvikupposella työkaverien kanssa, on sitten kunkin omantunnonasia. Tai pikemminkin työpaikan pelisääntöjen varassa, jotta kaikki työntekijät olisivat samalla viivalla eli kaikilla olisivat yhtäläiset oikeudet tai rajoitukset.
Lisäksi on myös tärkeätä miettiä, missä tilanteissa näitä taukoja pidetään. Kokoukset menevät ihan lörinäksi, jos osallistujat kurkkivat jatkuvasti sähköpostejaan tai jopa pelaavat kännyköillään. Keskitytään siihen, mikä on käsillä, ja pidetään sen jälkeen elpymishetket. Näin emme vie toistemmekaan aikaa.
Kyllä minuakin ottaa päähän, jos pidän omasta mielestäni innostavaa luentoa ja huomaan, että opiskelijat tuijottavat kiinteästi läppäriään. Toki se haastaa minutkin ottamaan huomioon kuulijat, etten puuduta heitä omilla hörinöilläni.
Turun yliopiston luentotilaisuudessa vakuuttelin syvällä rintaäänellä myönteisyyden merkitystä luovuuden ja oppimiskykyisyyden ehdottomana edellytyksenä. Siihen eräs mies totesi melkeinpä voitonriemuisesti löytäneensä netistä tutkimuksen, jonka mukaan kaikista myönteisimmin ajatteleville sattuu eniten tapaturmia!
Kokoaikaisessa kännykkä- tai nettiläsnäolossa tai saatavilla olossa on myös huono puolensa: ihminen voi joutua koukkuun. Tämä voi myös johtaa aivojen kuormitustilaan. Teknostressin oireita ovat uupumus, ärsyyntyneisyys, virheet ja keskittymisvaikeudet. Ajan mittaan kytkennät aivojen mielialaa ja ajattelua säätelevässä keskuksessa muuttuvat, teknoburnout uhkaa. Teknostressin oireita voi kuitenkin lievittää nokosilla ja aivojumpalla sekä pienelläkin työtehtävien muuntelulla.
Itse pitäisin tärkeänä sosiaalisia elpymishetkiä, kohtaamisia toisten kanssa ja työn tuloksista yhdessä nauttimista. Olemme olleet rakentamassa tutkimusprojektia, jonka ansiosta saisimme kännykkään rauhoittumisharjoituksia, aivopunnerruksia nekin. Yhdysvaltain merijalkaväessä jo kokeillaan armeijaan tulijoille näitä harjoitteita, jotta stressinsietokyky kasvaisi ja sotilaat eivät joutuisi paniikkiin hankalissa ja yllättävissä tilanteissa.
Näitä kännykästä kuunneltavia mindfulness-harjoitteita tai meditaatioharjoituksia tuskin voisi suositella Eduskuntaan!