Varsin kiinnostava tutkimus Työterveyslaitokselta.
Eilinen päivä itsellä oli hyvä esimerkki. Positiivisten tunnuslukujen projekti. Seitsemän junaan matkaan kohti Espoota. Palaverin pääasia oli uusi esimiehille tarkoitettu sähköinen kyselytyökalu, jolla he pystyvät kyselemään nopeasti fiiliksistä, keräämään työn tähtihetkiä ja ehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi. Työkalun piti tulla jo palvelun tarjoajalta hiukan aikaisemmin meille näytille, sitten viimeistään eilen ja lopulta yön aikana. Olisimme voineet sitä vilkaista edes junassa etukäteen. Mutta ei aamullakaan mitään viestiä. Lopulta se tuli palaverin alkuun, siis tosi hienoa. Ja aukenikin lopulta, kunhan sitä puoli tuntia tutkijani yritti availla. Sitä odotellessa olimme jo ideoineet työkalulle uuden nimenkin.
Palaveri oli jännitysnäytelmästä huolimatta antoisa. Saimme tutkimushanketta aimo askeleen eteenpäin. Palatessamme juna lähti Pasilassa nenän alta, eli vaihtojunan täytyi olla myöhässä tai tämän etuajassa. Tunti odotusta ja seuraava juna puolestaan oli vastaavasti myöhässä. Konduktööri lateli kuulutuksessa kaikenlaisia ukaaseja, juna oli myöhässä, koska se ei ollut ollut lähtökunnossa. Opiskelijalipuistakin kertoi, että nyt on oltavat leimat kunnossa, syksy on jo pitkällä. Joku oli piiloutunut vessaan hädissään ja aikansa yritettyään houkutella lymyilijää vessasta, konduktööri laski kymmeneen ja aukaisi oven. Siellä oli neliviisikymppinen mies, vanhentuneella opiskelijakortilla, joka alkoi rähjätä konduktöörille, varmasti teen valituksen, minun on saatava takautuvasti korvaus jne. Että kehtasi.
Siis tässä työssä on oltava hermot kunnossa ja näykittävä ilot sieltä, mistä löytyy. Vaikka sitten vessapakolaisesta.