Kangasalan Sanomat 30.1.2009.
Söimme yhtenä lauantaina kauppahallissa kalasoppaa. Naapuripöytään istahti kaksi miestä, suomalaisen ja ulkomaalaisen näköinen. He vaihtoivat kuulumisiaan. Tummempihiuksinen näytti toiselle valokuvaa viimeisimmästä taulustaan. Tämä pyysi kertomaan tarkemmin, mitä se esitti.
– Maalasin taulun Ikaroksesta. Se kertoo minusta. Lensin tänne tuhansia kilometrejä. Poltin siipeni ja kohtasin kovan maan, siksi olen kuvassa alaston. – Se on hyvä taulu, sanoi toinen.
Hän oli tullut tänne, kovaan ja pimeään maahan. Hänen siipensä olivat sulaneet. Me suomalaisetko olimme polttaneet hänen siipensä kovalla kohtelulla ja riisuneet alasti?
***
Olimme tulossa kotiin lomamatkalta ja vietimme aikaa koneen tankkauksen ajan Al Ainin lentokentällä. Istuimme arabimiesten sekaan, koska kaikki muut istumapaikat olivat varattuja. Katsoimme toisiamme hiukan varautuneesti.
Yksi valkokaapuisista miehistä oli ostanut verovapaasta myymälästä taatelikakkupakkauksen ja yritti tunkea sitä suurehkoon attaseasalkkuun. Salkku ei pysynyt millään kiinni, vaan kansi pomppasi aina ylös. Niinpä mies sitoi sen muovisella narulla ympäri. Narua oli kuitenkin liikaa ja se olisi pitänyt katkaista. Mutta eihän lentokentällä saanut olla teräaseita. Hän kysyi elekielellä mieheltäni, olisiko hänellä tupakansytytintä.
Mieheni pyöritti päätään, en tupakoi. Niinpä arabimies sitten yritti nirhetä narua hankaamalla sitä metalliseen roskapönttöön toisen avustuksella, kuitenkaan onnistumatta. Mieheni näytti taas elekielellä, veitikka silmäkulmassa ja peukku pystyssä, että naru täytyisi purra poikki hampailla.
Kaikki miehet räjähtivät hytkyvään nauruun, joka täytti koko odotushallin. Lopulta eräältä suomalaiselta naiselta löytyi sytkäri, jolla mies sai poltettua narun poikki. Miehet hurrasivat ja nostivat peukkunsa ylös.
Yksi miehistä, hennattuhiuksinen, näytti toisille kultaista leveää sormustaan. Emme tienneet, mitä hän siitä kertoi, mutta he ojensivat sormuksen katsottavaksi myös miehelleni. Hän pyöritteli sitä ihaillen kädessään.
Valkokaapuiset miehet osoittivat kysyvästi mieheni vasemman nimettömän sormusta, joka näytti mitättömältä kultaisen sormuksen rinnalla: se oli kapea ja rumanvärinen.
Selostimme heille englanniksi, että se on mieheni mummun rautainen sormus. Silloin, kun maassamme oli sota, hallitus pyysi kansalaisia luovuttamaan kaiken kultaisen kerätäkseen varoja sotimiseen ja antoi tilalle rautasormuksen. Allergian vuoksi mieheni ei pysty pitämään kultaista vihkisormusta, vaan on ottanut käyttöön tämän rautaisen…
Leveän kultaisen sormuksen omistaja kaiketi ymmärsi englantia, koska selosti kertomusta toisille miehille. He liikuttuivat silminnähden. Samassa tuli kuulutus meidän lentomme lähdöstä. Kuljimme heidän ohitseen. Arabit tarttuivat miestäni kaksin käsin kädestä, vispasivat sitä ja toivottivat meille hyvää matkaa. Kultasormusmies nosti vielä peukkunsakin iloisesti pystyyn.
Olimme ystäviä, yhteisen kielen puutteesta huolimatta. Episodista jäi lämmin mieli. Siipien sijasta sydämemme suli.