Tervareitin Marianne Ollikainen kirjoitti timanttisen yhteenvedon Elämänilon jäljillä – tunne juuresi, vaikuta elämääsi –kirjastani. ”Kuinka maalaiskylän Aunen baarista voi edetä sorateitä kirkonkylälle kouluun, ylioppilaaksi… Maaseudun murros tulee kuvatuksi pienen kainuulaisen Veneheiton kylän ihmisen kautta. Myös itsestään on opittava pitämään huolta. Havahtuminen on ensimmäinen askel opitusta avuttomuudesta. Valittamisen sijasta on vaikutettava.
Terttu, tuolloin 7 v., kertoi nähneensä pihallaan Veneheitossa lentokoneiden lentävän matalalla ja niissä oli punainen tähti. Se pelotti ja hän yritti litistyä näkymättömäksi. Taivaanranta oli loimottanut Vaalasta päin hetken päästä. Pommikoneet olivat yrittäneet osua rautatiesiltaan talvisodassa, mutta sen sijaan rannalla oleva hotelli paloi. Minullekin, 20 vuotta myöhemmin syntyneelle, kylän yllä satunnaisesti kulkevat koneet toivat kauhun mieleen. Tuleeko sota? Miten rauhoittaa mieli silloinkin, kun ei voi itse vaikuttaa tilanteeseen?
Kirjoitin Basam Booksin blogikirjoituksen, jossa kerroin Elämänilon jäljillä -kirjan taustoista.
https://basambooks.fi/tuoteryhma/tarina_kirjan_takana_elamanilon_jaljilla/4882483
Onko elämänilo kadonnut jonnekin? Järkytyin muutama vuosi sitten työpahoinvointitilastoista. Työ kuormittaa henkisesti ja fyysisestikin yhtä paljon kuin parikymmentä vuotta sitten kiusaamisesta puhumattakaan. Masennus vie 10 ihmistä päivittäin työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka meillä pitäisi olla maailman onnellisin maa.
Eteemme vyöryy jatkuvalla syötöllä negatiivisia uutisia. Uupumusta. Fyysinenkään rasitus ei ole helpottanut. Joka päivä 10 henkilöä jää masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Koulussa ja työpaikoilla kiusataan. Korona-aika toi pahoinvointilisänsä: tylsistymisen etätöissä ja taudin tarttumisen pelon ja kovan kiireen lähitöissä. Ja yksinäisyyden eritoten vanhuksille.
Entäpä jos katsommekin maailmaa väärillä silmälaseilla? Havaitsemme ensiksi ongelmat kuten olemme vuosituhannet tehneet selvitäksemme elossa. Auttaisiko näkökulman vaihtaminen niin, että alkaisimme etsiä sitä, mikä on hyvin ja vahvaa? Rentoutuneina keksisimme ongelmiimme paremmin ratkaisuja.
Suomalainen ei hevin kehu itseään. Tästä tulin kuitenkin hyvälle mielelle ja kerron muillekin.
Aiakaspalaute 20.1.2022: ”Lämmin kiitos tämän iltapäivän puheenvuorostasi. Se oli juuri sitä, mitä toivoimme ja vielä enemmänkin. Tiukkaa asiaa lempeästi esitettynä, tieteellistä tietoa kansantajuisesti selitettynä, sopivasti huumoria viljellen ja kuulijoita osallistaen. Saimme kaikki eväitä eteenpäin.
Plussana tietenkin vielä sekin, että saimme materiaalin johon palata. Yksi livenä kuulolla ollut osallistuja laittoi myös viestiä, että olisiko hänenkin mahdollista saada tallennelinkki, koska hän haluaisi kuunnella esityksen vielä toiseen kertaan, että saa syvennettyä asioita mielessään. Mahtava palaute!”
