Tutkijat räppäämään

A2 -ilta keskusteli taloustalkoista. Äänessä olivat tutut kasvot, se heille suotakoon, mutta työelämätutkijat loistivat poissaolollaan. Mieheni sen sanoi, Muhammedin on mentävä vuoren luo. Tutkijoiden on ryhdyttävä räppäreiksi tai standupin harrastajiksi.

Lapsena tosin halusin näyttelijäksi ja valmistin esitelmänkin ammatinvalinnanohjauksen-tunnille ihanneammatistani. Kotitalousopettaja nauroi helakasti: ”Vaalan kunnan Veneheiton kylästä ei voi tulla näyttelijää.!” Muistan vieläkin hänen päällään olleen punaisen tyköistuvan jakkupuvun, mustat kiharat ja töröllään olevat punatut huulet. Eikä minusta tullut näyttelijää vaan professori ja työelämän tutkija.

Tosiaan, ihana Iso-A, stand up -koomikko Anitta Ahonen kysyi kerran junassa, mitä mitä minä oikein teen työkseni. Kerroin, hän kiinnostui ja jo seuraavalla viikolla istui työhyvinvointivalmentajan kurssilla yliopistossa. Ketterä likka, halusi hiukan syvällisempääkin sisältöä esityksiinsä. Meidän olisi tehtävä samoin, mentävä puolestaan hänen oppeihinsa.

Toki olen jo perustanut laulutaidottomien kuoron Almost Singers, koulun laulunumeron traumaa purkamaan. Olemme jo esiintyneetkin dementiakodissa ja se oli kivaa. Ja ollaanhan sitä rappiäkin esitetty. Mutta vielä on kohennettavaa. Tässäpä alla Pekka Porvalin oivallinen muunnos työnilonjulistuksesta vuonna 2014:

TYÖN ILO RAP

Share on Facebook42Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn38Share on Google+0Pin on Pinterest0Email this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *