Rohkea ottaa puheeksi

https://kangasalansanomat.fi/key/62957ecc3928391a1f22eaf2952143b4cat41np0gh

Tieteen päiviä vietettiin Tampere-talolla 26.1.2019. Vedin sessiota, jossa pidettiin neljä alustusta ja käytiin keskustelua rohkeudesta työyhteisössä. Tässä on kolumnini Kangasalan Sanomista.

Miksi rohkeutta tarvitaan? Työpaikoilla voidaan hyvin ja huonosti. Suurin osa kokee työniloa jopa päivittäin. Useimman mielestä työ on merkityksellistä ja osaamistaan saa kehittää. Yhteistyökin työkavereiden ja esimiehen kanssa toimii.

Kuitenkin, puolet arvioi työtä olevan liikaa henkilökuntaan nähden viimeisimmän työolobarometrin mukaan. Eräs syöpähoitaja kertoi koulutustilaisuudessa työskennelleensä juuri vuorokauden ympäri, kun sijaisia ei ollut saatavilla. Koska ylityöt ovat heillä arkea, hän oli mennyt esimiehensä luo kertomaan väsymyksestään. Tämä oli kokenut sen kritiikkinä hänen järjestelytaitojaan kohtaan ja loukkaantunut.

Työ rasittaa henkisesti melko tai erittäin paljon kahta kolmasosaa palkansaajista. Kiusaamista eli henkistä väkivaltaa, eristämistä, mitätöintiä, uhkaamista, selän takana puhumista, on havaittu liki saman verran. Useimmiten kiusaaja on toinen työntekijä, mutta myös esimiehen koetaan kiusaavan. Sekin stressaa yli kolmasosaa, että he kokevat töiden jakautuvan epätasapuolisesti. Voimat kuluvat näin hukkaan puhumattakaan henkilökohtaisista katastrofeista. Peräti kahdeksan jää päivittäin masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle.

Olen työskennellyt työhyvinvoinnin parissa kolmisenkymmentä vuotta. Barometrit ovat olleet samankaltaiset koko sen ajan. Ovatko kysymykset vääriä? Vai emmekö ole riittävän rohkeita puheeksi ottajia, vaan vaikenemme, kestämme ja kärsimme omissa loukoissamme?

Äitini huoneentaulussa keittiömme seinällä luki: kestä, kärsi, taistele ja voita. Hän evästi meitä, että elämä on kovaa, mutta sen kestää, kun hymyilee. Ei kai kärsimisen enää tarvitse jatkua sukupolvelta toiselle maassa, jonka todetaan olevan maailman onnellisin?

Rohkea katsoo silmiin, kysyy työkaverilta, kuinka voit. Psykologian professori Jari Heinonen kertoi katseen merkityksestä vuorovaikutuksessa. Suora katse virittää automaattisesti ajatuksen läheisyydestä. Ohi katsominen jättää ryhmän ulkopuolelle. Se alentaa mielialaa, aiheuttaa jopa fyysiseen kipuun verrattavaa sosiaalista kipua sekä väkivaltaista käyttäytymistä ja voi johtaa masennukseen ja vieraantumisen tunteeseen.

Rohkea on syöpähoitaja, joka menee esimiehensä luo puhumaan väsymyksestään ja pohtimaan keinoja tuunata työpaikan käytäntöjä, niin itsensä kuin muidenkin puolesta.

Rohkea on työnantaja, joka antaa työntekijöilleen aikaa pohtia, mitä tehdä hyvinvoinnin edistämiseksi, vaikkei ihan Suomen tai maailman parhaaksi, vaan keskinkertaiseksikin. Turvalliseksi työpaikaksi, johon voisi tulevaisuudessa tulla sekin poika, jonka kohtasin. Hän näytti minulle rupista otsaansa. ”Päätäni hakattiin välitunnilla seinään. Enempi minua kiusattiin kuitenkin alakoulussa. Masennuin ja elämä tuntui turhalta. Nyt tilanne on parempi, meillä on Kiva koulu-projekti ja asiaan on tartuttu.” Toivottavasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *