Puutarhaunelma

Asuimme omakotitalossa Ruutanassa. Se oli rinnetontilla, josta edelliset omistajat muuttivat työpaikan perässä juuri valmistuneesta talosta. Piha oli rakentamatta ja kynnöksellä. Sain rustata siitä ihan mieleiseni kahdenkymmenen vuoden aikana. Varsin monenlaisia kokeilujakin mahtui tuohon aikaan. Aunen päärynä koki kovia, olin halunnut äitini nimisen puun, se ei kertakaikkiaan menestynyt. Kasvatin Lepaalta ostamani pikkuriikkisen Japaninsiipipähkinän isoksi puuksi. Toki sekin saattoi keväthallan aikana pudottaa kertaalleen lehtensä, mutta teki uudet lehdet kevään tullen. Viinirypäle Zilga siirrettiin lopulta varaston seinämälle. Sitä ennen se oli kasvihuoneessa ja talon eteläseinustalla.

Niinpä muutto omakotitalosta paritaloon oli puutarhan vuoksi vaikea. Suorakaiteen muotoinen takapiha, siinä iso omenapuu, kaksi isoa viinimarjapehkoa ja kaksi karviaispehkoa, jotka täyttivät koko pihan. Jotain epämääräistä rikkaruohoa, mikä paljastui keltamoksi, tunki kaikista väleistä. Ahdistusta lisäsi korkea aronia-aita. Mitä siitäkin nyt saisi?

Niinpä otin asiantuntijan idea-avuksi. Viherrakentamisen puutarhuri Tarja Asikainen alkoi kanssani ideoida. Mitä siihen haluaisin? En ainakaan nurmikkoa. Ja kaiken tuotoksena syntyi suunnitelma, jota aloimme yhdessä mieheni Jussin kanssa toteuttaa. Suunnitelma nimittäin ei ollut helppo: takapihalle ei päässyt tuomaan multaa autolla, josko etupihallekaan rakennusten sijoittelun vuoksi. Se vaati kärräystä ja miehistä voimaa! Multaakin tarvittiin yli 20 kuutiometriä, mutta myös erilaisia kivikatteita ja kuoriketta. Siispä töihin! Ensimmäinen askel oli levittää kaikkialle paksu sanomalehtikerros, jolla saatiin ruoho taintumaan ilman kaivamista.

Puutarhasuunnitelma IstutuspiirrosPuutarhaunelma

Puutarhan rakentamisen vaikeusasetta lisäsi se, että rivitaloyhtiöön rakennettiinkin radonkaivo, ja sen ainoa sopiva paikka oli meidän pihalla. Pieni kaivinkone tuli v. 2012 edellissyksynä levitetyn multakerroksen päältä ja myllersi kaiken siihen mennessä aikaansaamamme. Olin ottanut mukaan Ruutanasta paljon taimia, joita sitten istuttelin paikasta toiseen tilapäisesti. Aronia-aita oli poistettu jo taka-osasta, ja jo se avarsi puutarhan vanhan kartanon maille. Ihan rajalla kasvoi monta vanhaa omenapuuta ja puistoa.

NOKIA Lumia 900_000431Puutarhaunelma

Tällä välin kaupunginpuutarhurikin oli käynyt saksimassa puistosta hillittömän määrän puita. Järkytyin moisia kaljuja runkoja, mutta puutarhuri oli lohduttanut miestäni, että viiden vuoden kuluttua siinä kasvaa ihana puisto. Ja jo nyt harvennuksesta saisi hyödyksi sen, että aurinko pääsee paistamaan ja tuuli puhaltamaan aluskasvillisuuteen. Totta, nyt koko harvennusta ei enää huomaa!

Vanha omenapuu tuottaa runsasta satoa, lajikkeesta emme ole päässeet perille. Tässä kuva parvekkeelta.
IMG_0529Puutarhaunelma

Alppiruusuja piti ehdottomasti olla puutarhassa. Ne saivat sijansa aidan vierestä ”itämaisesta osasta”, jottei aurinko porottaisi niitä ruskeiksi. Pieni kivinen suihkulähde tarkoitettiin lintujen juoma-altaaksi. Ahkerasti ne ovat siinä touhuilleetkin. Muistuu mieleen Ruutanasta muuan harakka, joka kantoi siihen nokassansa kuivuneen leivänpalan, liotteli ja pisti nokkiinsa. Myös kääpiövuorimäntyjä ja siilikuusi löytyvät tästä.
NOKIA Lumia 900_000711Puutarhaunelma

Viimeiseksi rakensimme terassin, josta emme tehneet yhtä isoa kuin suunnitelmassa. Terassin sisälle aiottu yrttimaakin löysi paikkansa polun reunalta – roskaisuussyistä. Viime talvena kävin hakemassa joulupöytään persiljaa ja timjamia suoraan maasta. Ja kasvihuonettakaan emme panneet talon seinustalle. Naapurin aitaa vasten kasvaa nyt viinirypäle ja karhunvatukka.
NOKIA Lumia 900_000715Puutarhaunelma

Puutarhassa on tietysti revontuliatseleoita, arvaattekin miksi: värinsä vuoksi. Myös Sinikka-luumupuu on minusta pikkupuutarhaan kuuluva hyödyllinen puu. Toki puutarhalta lähti mukaan roikkuva koristeomenapuukin. Mahtaakohan kasvaa liian isoksi? Jalokärhötkin pistettiin keskellä kaikkea, erityisesti Prinsessa Diana on liljamaisuutensa vuoksi ykkönen. Takana kasvaa myös jalohortensia. Se ehkä pitäisi siirtää näkyvämmälle paikalle?
IMG_1220Puutarhaunelma

Polkua reunustavat maanpeiteruusut ja myös ikivihreitä tuivioita on muutama.
IMG_1180Puutarhaunelma

Syysleimut kukkivat paikallansa kuten kallionauhuksetkin. Sininen leimu on saatu Saarioisten aikoina sihteerinä toimineelta Pirjolta, vaikkei se kuvassa hyvin siniseltä näytäkään. Kallionauhukset houkuttelevat syksyllä perhosia.
IMG_1223Puutarhaunelma

Jalokärhö kukoistaa telineessään. Kuunliljojakin sijoittelin sekaan. Myös muutama pesäkuusi on vehreyttä tuomassa. Ja pioneja olen koonnut vanhoista pihoista.
IMG_1177Puutarhaunelma

Tokihan myös helppohoitoisia ruusujakin löytyy pihasta, keltaisia pensasruusuja ja myös tämä pikkuinen.
IMG_1219Puutarhaunelma

Hupsista. Eihän tässä vielä kaikki, sillä keväällä nousevat taas lukemattomat sipulikasvit tulppaanit, narsissit ja pikkuliljat. Joilla kaikilla on oma tarinansa. Ideana oli tehdä mahdollisimman helppohoitoinen puutarha, koska olemme kesät kuitenkin pääasiassa mökillä mustikoita poimimassa. Tai siis minä – sitä paitsi, ruohoakaan ei tarvitse ajaa. Ja sitähän minä en kyllä ole tainnut koskaan tehdäkään…

Kun luulin meidän pysyvän tässä asunnossa siihen asti, että täytyy lähteä palvelutaloon, löysimmekin ihanan talon Vesijärven rannalta. Kiitos laulutaidottomien. Keväällähän kokosin kuoron, jonka kanssa aloimme treenata laulamista. Kaikilla oli huonoja kokemuksia koulusta. Ja Laura tuli Pikonlinnasta mukaan, tarjosi harjoittelupaikan ja esitteli alueen pienoismallin yhden treenin päätteeksi. Voi ei mitä erillistaloja rinteeseen rakennetaankaan! Mutta ne ovat mustaksi maalattuja! Kuitenkin jalkani alkoivat suuntautua juoksulenkeillä Pikonlinnan suuntaan. Saisinkohan mieheni mukaan edes katsomaan noita taloja. Yksi oli vielä myymättä. Menimme katsomaan. Olimme myytyjä. Siispä puutarhan rakentaminen alkaa alusta. Eipä tätä olisi osannut kuvitella vielä pari kuukautta sitten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *