Iloiskuja harmauteen

Olen matkalla Seinäjoelle. Junan viereisellä penkillä istuu vanhapari mustissaan. Hautajaisiin menossa? Toisesta päästä tulee mies ja tervehtii, ai tekin olette muistotilaisuuteen tulossa. Kuinka voitte?

– Päivä kerrallaan. Ei me vanheta, toinen vaan vanhenee, tuumaa rouva iloisesti.

Ihana, että on vanhenemiskumppani, ajattelen – peili tosin nuokkuu. Rouva auttaa palttoon kumppaninsa päälle reilusti ennen Seinäjokea. ❤️

Enpä malttanut olla sanomatta ylösnoustessani, olette niin ihana pari!
– Mitenkä niin, toteaa rouva hymyillen odottamatta vastausta.
– Kuinka vanhoja olette?
– No yli 80, mutta herra vastaa kuten miehet yleensä kiertelemättä: – 87 vuotta.

Asemalaiturilla sanoin heille ääneen:
– Nyt sen keksin. Olette niin tyylikkäitä ja kauniisti vanhentuneita. Junasta laskeutunut muovikassia kantava rouva jatkaa: Samaa minäkin ajattelin!

Kaikki ympärillä olevat hymyilevät. Asemalla on takseja sikinsokin. Ihmiset ryntäävät niihin. Tempaisen yhden oven auki. Kuljettaja tervehtii iloisesti.

– Olen ristinyt junan kahvankiskojien junaksi. Kaikilla on armoton kiire.
– Minulla ei ole.

Hän alkaa kertoa tarinoita, varsinaisia iloiskuja. Minua naurattaa. Kerron puolestani hänelle juuri kohtaamastani ihanasta junapariskunnasta. Hän kertoo omasta tuttavapariskunnastaan, 80-vuotiaista. Mies pani vanhassa volvossaan marketin pihalla ykkösen sijasta pakin päälle. Klommohan toiseen autoon tuli. Selvitettyään asiaa hän starttasi ja sama homma, pakki päälle. Rouva totesi repsikan paikalta: Varman päälle! Toisen kerran nämä aikoivat lähteä autollaan Helsinkiin. Rouva taas tyynesti: Lähdetään vetämään letkaa Helsinkiin!

Matkan päätteeksi taksikuski sanoo ovea avatessaan:
-Sinussa on taiteellista verta. Minussakin on, 30 vuotta kiersin tanssilavoilla, mutta sitten tuli mitta täyteen. Nyt ajan taksia!

Kuluihan se matka mukavasti näin, pian pääsen kokeilemaan taiteilijan lahjojani. Kelpasivat jopa variksille, niin innokkaasti ne tuijottivat peilinä harmaalle taivaalle heijastuvaa työhyvinvoinnin käppyrää.

Ihana päivä takana. Anteliaisuus, sanallinenkin, tuo hyvän mielen toisille, mutta myös itselle. Sanoja kannattaa tuhlata, ne ovat eräänlaisia iloiskuja ja jokaisen tehtävissä harmaanakin päivänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *