Homo technicus

Laatikoita siivotessani käteeni putkahti aarre vuodelta -73, opinnäytetyöni ”Baari tiedonvälitysympäristönä”. Havainnoin äitini Aunen kahvilassa Vaalan Veneheitossa keskikaljalla istujien keskustelua. Ja mikäkö miehillä oli huolenaiheena? Uusi tekniikka, automaattipuhelin. Jotkut jättivät kokonaan puhelunsa baarissa soittamatta, koska eivät uskaltaneet pyörittää puhelinnumeroita.

  • On se kumma kapistus. Ennen piti vain veivata kampea ja sai haluamansa ihmisen langanpäähän. Nyt pitää numeroita peräkkäin pyörittää. Se on vaikeaa. Ajatellaan nyt esimerkiksi, että ensimmäinen numero olisi kakkonen ja sen jälkeen neljä seiskaa, niin ne kaikki seiskat pitää yksitellen pyörittää.

Televisio oli saapunut kylään jo kymmentä vuotta aikaisemmin., mutta iäkkäimmät suhtautuivat siihen kummeksuen vieläkin.

  • Kerran istuskelin töllöttimen ääressä. Sinne ruutuun tuli pappi, joka alkoi saarnata, että sinäkin yksinäinen vanhus, joka istut kotona iltaasi… Tiesipähän, että olin yksin kotona. Se katsoi minua koko ajan silmiin ja sano lopussa: hyvää yötä. Minä menin ja pokkasin sen edessä ja sannoin, hyvää yötä, kertoi Jörkki, jolle poika oli ostanut television.

Jonakin iltana televisiosta oli tullut väkivaltainen elokuva.

  • Minä puistelin nyrkkiä niille ruojille ja sanoin, …tana, jos ette mokomat lopeta… Ja niin ne lähti pois kokonaan. Minä aukaisin töllöttimen takaosan ja etsin sieltä riiitapukareita. Ei näkynyt, vaikka aukaisin koko toosan.

Opinnäytetyöni tarinat tuntuvat luolamiehen aikaisilta, mutta toisaalta virtuaalisuuden osalta enteellisiä. Kun katselen ympärilleni: jokaisella on kehonsa jatkeena kännykkä. Eivät he keskenään keskustele, vaan tuijottavat ruutua ja virtuaalikavereita. Jokainen pystytään paikantamaan ja jokaisesta tiedetään kaikki asiat. Viestit voidaan räätälöidä kuten Jörkki luuli jo kauan sitten.

Pian maailmaan putkahtaakin uusi ihmislaji, homo technicus, maalailee Dan Brownin uudessa kirjassaan Alku. Laji on jo aika pitkällä. Ihminen ja teknologia ovat sulautuneet yhteen: samat työkalut, jotka ovat aiemmin eläneet kehomme ulkopuolella kuten kännykkä tai virtuaalilasit siirtyvät osaksi ruumista. Keho on täynnä implantteja ja nanorobotteja. Tällainen pystyy elämään itsensä ulkopuolellakin ilman kehoa.

Kauhukuvako? Varmaan samalla tavoin kuin automaattipuhelin tai tv aikoinaan. Saattaahan siitä koitus hyvääkin. Brown povaa teknologiasta tulevan niin halpaa, että sillä voidaan poistaa köyhien ja rikkaiden välinen kuilu, hävitettyä sairaudet ja turruttavat työt. Käänteentekevät keksinnöt alkavat luoda ihmiskunnalle niin paljon voimavaroja, ettei kenenkään tarvitse aloittaa sotaa päästäkseen niihin käsiksi.

Mutta kenen ja millä ehdoilla teknologiaa kehitettään? Yhdyn Brownin rukoukseen tulevaisuudelle: ”Pysyköön filosofia teknologian tasolla. Pysyköön myötätunto kykyjemme tasalla. Ja olkoon muutoksen moottorina rakkaus, ei pelko. ”

Motiivilehti 1/2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *