Työpaikkakiusaaminen kuohutti – 20. vuoden jälkeenkin

Tämä on ote Työnilo -kirjasta:

”Puhukaa, neuvotelkaa kaikki ihmiset mukaan. Se voisi tuoda paremman ilmapiirin. Ja työtoverit, älkää jättäkö yksin, kun huomaatte, että jotain syrjitään. Toivottavasti te erotatte, milloin on syrjinnästä kysymys.” Kiusattu 20 vuoden takaa.

Henkinen väkivalta, millä tarkoitetaan eristämistä, työn mitätöintiä, uhkaamista, selän takana puhumista tai muuta mitätöintiä, on maassamme varsin yleistä. On vaikea keksiä, mistä tämä johtuu. Toki selitykseksi on ehdotettu kiirettä ja työpaineita sekä muutostilanteita, joissa käyttäytyminen suoraviivaistuu. Ehkä puhumisen vaikeus kuitenkin vaikuttaa siihen eniten. Hankalia asioita ei oteta puheeksi, vaan ne jäävät vaivaamaan mieltä jopa vuosikymmeniksi kuten seuraavassa esimerkissä.

Eräs henkilö lähestyi minua kirjeellään muistellen työssäoloaikaansa. Alku oli sujunut hyvin vuonna 1956: tsupparista konttoriin ja palkanlaskentaan. Sitten organisaatio kasvoi ja hänet siirrettiin takaisin konttorilaisia auttamaan, vaikka hän oli tehnyt jo pitkään itsenäisiä ja vaativampia töitä.

”Oli siinä vähättelyä ja puhumattomuutta. Olen kuulovammainen ja pieni kooltani. En heti ajatellut, vaan vasta jälkeenpäin, oliko se kiusaamista vai oliko minun henkilökohtaisella olemuksella syynsä väheksyntään? Kaikenlaista muutakin höykyytystä tuli ennen kuin minut sanottiin irti v. 1992. Olin ollut 36 vuotta sen työnantajan palveluksessa.

Vaikka irtisanomisestakin on jo yli 20 vuotta, askarruttaa, miksi minun kohdallani oli näin. Ja nytkin vielä samat tunteet kuohahtavat mieleeni. Käännän aina asiat minun vastaiseksi. Olen nyt 71-vuotias enkä tiedä, koska pääsisin eroon näistä ajatuksista! Minun höykyyttäjiäni olivat pomo ja työkaveri, jota pomo uskoi eikä minulta kysytty.

Puhukaa, neuvotelkaa kaikki ihmiset mukaan. Se voisi tuoda paremman ilmapiirin. Ja työtoverit, älkää jättäkö yksin, kun huomaatte, että jotain syrjitään. Toivottavasti te erotatte, milloin on syrjinnästä kysymys.”

Vastasin hänelle.

”Kiitos kirjeestäsi! Se kosketti minua syvältä, koska minuakin on kiusattu. Tuntuu todella ikävältä, että kohtelusi vaivaa vieläkin Sinua. Kysymyksessähän oli selkeästi kiusaaminen eristämällä Sinut työyhteisöstä ja jättämällä ulkopuolelle. Sitä tapahtuu liian paljon vieläkin, Suomi on työpaikkakiusaamisen kärjessä Euroopassa. Kunniakkaaksi ei tilaa voi sanoa.

Mutta miten pystyisit elämään eteenpäin? Siitähän on kysymys, koska ajatukset jurraavat päässäsi eivätkä jätä rauhaan. Olet selkeästi alkanut kuitenkin prosessoimaan asiaa, koska kirjoitit minulle. Kannattaisiko Sinun jatkaa sitä eteenpäin?

Luin Toni Edelmanin elämäntarinaa Kotiliedestä. Opettaja oli käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväkseen lapsena. Hän oli mennyt terapiaan. Sen voimaannuttamana Toni kutsui opettajansa kahvilaan ja sanoi tälle suorat sanat. Se vaati häneltä kyllä valtavasti, varsinkin, kun hän kertoi puhuneensa asiat vielä kovalla äänellä. Opettaja oli itkenyt, mutta hän itse oli helpottunut.

Toinen konsti, ehkä helpompi, on, että kirjoitat kirjeen kiusaajillesi. Kun olet saanut sen valmiiksi, et laitakaan sitä menemään, vaan heität sen tuleen tai jonnekin pois silmistäsi ikuisiksi ajoiksi. Kiusaajasi eivät tiedä, mitä he ovat sinulle tehneet. Yksin Sinä kärsit ja kannat tätä mielessäsi, eivät he. Sano samalla itsellesi, että minä päästän tämän mielestäni ja annan asian olla.

Yksi tie olisi tietysti, että voisit antaa niille ihmisille anteeksi ja tuntea myötätuntoa kuten Dalai Lama. Heillä ei yksinkertaisesti ole ollut empatian taitoja. Olet heidän yläpuolellaan.

En tiedä, auttavatko nämä keinot, mutta toivon niin. Kaikkia voimia, jaksamista ja irtipäästämisen vapauttavaa vaikutusta toivoen. Marja-Liisa.”

Entinen kiusattu vastasi välittömästi minun viestiini.

”Olin yllättynyt ja kiitollinen että asiani meni vihdoinkin perille kantaa ottavassa mielessä. Olin joskus kirjoitellut, mutta sille tielle ne jäivät. Kenelle olen puhunut niin ainoa kommentti on ollut että älä välitä- unohda jo. Ei se niin yksinkertaista ole ollut. Kun kirjoittelin lähettämääni kirjettä sitä tuli kahden paperin verran kun jäsentelin sitä. Se todella helpotti ajattelua ja pystyin supistamaan asioita..

Nyt tämän kirjoittelun jälkeen luulen että on helpompi unohtaa. Kai se anteeksianto tulee aikanaan, mutta myötätuntoa en ymmärrä, miksi sitä pitäisi antaa, vaikka Dalai Laman filosofia- olet heidän yläpuolellaan- nostattaa mieltä.

Olen  vatvonut paperille näitä asioita mutta en kirjeisiin asti. Pomo on kuollut muutama vuosi sitten, työtoveria en ole nähnyt viiteentoista vuoteen- en aikaisemminkaan, koska ei ne sitä olisi myöntäneet ja selityksiä olisi riittänyt. Kiitos !”

Jokainen kiusattu kärsii omissa nahoissaan ja piina voi jatkua vuosikymmeniä. Siksi henkiseen väkivaltaan pitäisi tarttua tuoreeltaan. Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan pahoinvoinnin tuottamista jollekin ryhmälle tai yksilölle. Se on luonteeltaan toistuvaa, säännöllistä ja pitkään jatkuvaa sortamista, syrjintää tai epäoikeudenmukaista kohtelua, jota vastaan kiusattu tuntee olevansa puolustuskyvytön. Työnjohdolliset toimet eivät täytä kiusaamisen kriteereitä, mutta myös esimies voi syyllistyä henkiseen väkivaltaan.

Henkinen väkivalta voi olla rakenteellista tai tuottamuksellista. Rakenteellinen väkivalta aiheutuu yleensä johtamisen heikkouksista, jopa johtamisen puutteesta. Tuottamuksellisella väkivallalla tarkoitetaan työpaikkakiusaamista. Väkivaltaa voi käyttää työtoveri, työryhmä, esimies tai työnantaja. Esimieskin voi joutua alaisensa tai alaisjoukon kiusan kohteeksi. Kiusaaminen voi näkyä myös byrokratiana, jossa työntekijä alistetaan perusteettomilta tuntuville toimille.

Kiusa voi verhoutua myös salakavalasti näennäiseen hyvyyteen ja ystävällisyyteen, mutta se saa silti uhrin tuntemaan itsensä puolustuskyvyttömäksi. Kiusaaja ei useimmiten tunnista käyttäytymistään tai sen vaikutuksia henkiseksi väkivallaksi. Se muuttuu tuottamukselliseksi silloin, kun tälle ei-toivottavalle käyttäytymiselle olisi olemassa muitakin, kypsempiä vaihtoehtoja.

Kiusaaminen voi olla helposti tunnistettavaa eli avointa kuten moittimista, tiedonkulun ulkopuolelle jättämistä, ilmehdintää, eristämistä tai härskiä huumoria. Kiusatun kannalta on hankalinta epäsuora häirintä, mikä ilmenee puhumattomuutena, aliarviointina ja selän takana puhumisena. Tällaiseen piilossa olevaan häirintään on hankala tarttua.

Henkisen väkivallan lopettamisesta ovat vastuussa työnantaja ja lähin esimies työturvallisuuslain mukaan. Työsuojeluhenkilöstön velvollisuutena on auttaa ja tukea eri osapuolia ongelman ratkaisemisessa.

Erityisen tärkeätä olisi ottaa asia esille. Monilla työpaikoilla on laadittu puheeksi ottamisen tai varhaisen välittämisen ohjeet, mutta kiusaamistilastoissa niiden vaikutus ei vielä näy henkisen väkivallan vähenemisenä.

Yleisohjeena on, että jos koet sinua kiusattavan, ota asia esille kiusaajan kanssa ja kerro, että et hyväksy hänen toimintatapaansa, ja että hänen on lopetettava häirintä. Tarvittaessa voit ottaa työkaverin tueksesi. Jos tilanne kuitenkin tästä huolimatta jatkuu, puhu asiasta esimiehesi kanssa. Jos taas häiritsijä on esimiehesi, mene hänen esimiehensä puheille. Yhteyttä voit ottaa myös työterveyshuoltoon, henkilöstöhallintoon tai luottamushenkilöihin.

Jos taas havaitset työyhteisössäsi henkistä väkivaltaa, mene kiusatun puheille ja tarjoa apuasi. Jos tilanne jatkuu, pyydä häirityltä lupaa saada viedä asiaa eteenpäin. Voit myös vaatia toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.

Usein kiusattu kieltää avun. Tällöinkin voit ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon tai luottamushenkilöorganisaatioon. Heillä on velvollisuus auttaa luottamuksellisesti.

Työturvallisuuslaki (2002) velvoittaa työnantajana tarttumaan henkiseen väkivaltaan. Esimies edustaa työnantajaa. Jos työntekijän todetaan työssään kuormittuvan joko psyykkisesti tai fyysisesti hänen terveyttään vaarantavalla tavalla, työnantajan on kaikin keinoin ryhdyttävä toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vähentämiseksi. Tässä joitakin yleisperiaatteita, joilla henkiseen väkivaltaan on hyvä puuttua.

  • Asiat pyritään aina ratkaisemaan siinä työyhteisössä, jossa ne ovat syntyneet.
  • Esimies kutsuu osapuolet luokseen keskustelemaan joko yhdessä tai erikseen – tilanteesta riippuen.
  • Tapahtumien kulku selvitetään, ja sovitaan yhteisesti, miten jatkossa käyttäydytään.
  • Sovituista asioista tehdään kirjallinen sopimus, jonka allekirjoittavat kaikki osapuolet.
  • Sopimus saatetaan tiedoksi luottamusmiehelle, työterveyshuoltoon ja työsuojeluvaltuutetuille.
  • Samassa yhteydessä sovitaan myös seurannasta.
  • Tarvittaessa – jos asia on koko työyhteisön huolenaiheena – sopimuksesta tiedotetaan myös koko työyhteisölle.
  • Esimiehen on tilanteen mukaan harkittava uusia järjestelyjä työssä tai työympäristössä.
  • Esimies ja asianosaiset voivat tarvittaessa ottaa yhteyttä ensiksi työpaikkansa asiantuntijoihin kuten henkilöstöhallintoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *