Yritysjohtajan nahanluonti

Pasi Sillanpään huikea kehityskertomus toi mieleeni erään luentotilaisuuden. https://www.rapport.fi/journalistit/pasi-sillanpaa/sivupolut-tekivat-elamasta-kauniin.

Puhuin ”hiostajista”, stressin aiheuttajista. Kiireestä, joka pakottaa juoksemaan. Täydellisyyden tavoittelusta, minkä vuoksi voimme vain harvoin olla tyytyväisiä omaan itseemme. Miellyttämisestä, jolloin tarvitsemme koko ajan toisten hyväksynnän teoillemme, tulemme liian kilteiksi. Vahvuudesta, mikä panee yrittämään läpi harmaan kiven. Lopussa yleisön joukossa ollut noin 50 -vuotias mies pyysi puheenvuoron.

– Olin vain kuori, kuivettunut nahka, joka ei tuntenut mitään. Olin saavuttanut kaiken, oli näköalapaikka, hyvät edut ja palkka, bemari, mutta en kyennyt iloitsemaan mistään, hän kuvasi tilaansa.

– Mikä sinut herätti? kysyin.

Johtajan isä oli kuollut hänen ollessaan vielä lapsi. Aikuisuus alkoi tuosta hetkestä. Esikoisena ja perheen ainoana poikana hänen oli pitänyt tukea äitiään. Hän muisti vieläkin avaimenreiän, josta hän äitinsä pyynnöstä oli katsellut aukealla raitilla kulkijoita. Tieltä oli ollut heille muutama sata metriä. Miksikö? Hänen tehtävänään oli ollut kurkkia, kun joku poikkesi heille ja arvioida, minkälaisissa aikeissa nämä lähestyivät. Vahvuus oli jäänyt päälle. Hänestä oli tullut ulkoa ohjautuva ja suorituskeskeinen: hyvä kotona ja koulussa, hyvä uralla etenijä, jonka oli miellytettävä muita, joka päivä. Kiltti.

Askeleet sisältäpäin ohjautumista kohti olivat hitaita. Hyvänä apuna olivat olleet pari kirjaa: de Mellon Havahtuminen ja Hellstenin Saat sen mistä luovut. Yritysjohtaja meni jopa terapiaan päästäkseen paremmin selville itsestään. Hän onnistui. Koskaan ei ole liian myöhäistä luoda kiristävää nahkaansa uudestaan.

Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn62Share on Google+0Pin on Pinterest0Email this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *