Mitä juuret minulle merkitsevät? Miten saataisiin maaseutu lentoon uudella työllä? Perintönä kotikylästä: sisäinen velvollisuudentunto ja tunteiden hillintä. Niillä eväillä on lähdetty maailmalle Vaalan Veneheitosta. Tässä juhlapuhe Vaala-päivän juhlasta kokonaisuudessaan.
Ilman maailman tuttavuuksia ja vieraita kulttuureita päämme olisi kuin lapsuutemme "pimiä kömmö", josta puhkaisimme seinään reiän nähdäksemme naapuriin, mutta myös isoon maailmaan kirjeenvaihtokavereiden kautta. Omaa maataan on vaikea rakastaa, jos ei ole vertailukohtia. Kohtaamiset vieraiden kanssa tekevät elämästä mielenkiintoisen.
Yritysjohtaja kertoi havahtuneensa siihen, että hänellä oli kaikki bemaria myöten, mutta hän ei kyennyt nauttimaan mistään. Miten hän tähän oli päätynyt?
Ministeri Jari Lindström kirjoitti blogissaan, että hänet tunnetaan periksiantamattomana miehenä. Sitkeinkin voi uupua, mutta se edeltää kuitenkin pitkäkestoista stressiä. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan tarttumaan tilanteeseen. Toki itsekin voi tehdä asialle paljon. Työn voimavarat, hyvä henki ja työn tuunaus, sekä omat voimavarat kuten voimien elpymisestä huolehtiminen, ovat täsmälääkkeitä stressin vähentämiseen.
– Elämä on kuin kangas, jokaisella erilainen. Se loppuu, kun loimilangat katkaistaan, totesi emeritusprofessori Antti Eskola elämästä Raamattuun viittaamalla #Tieteenpäivillä 21.1.2017. -Kaikki kankaat ovat yhtä arvokkaita, on turha ihannoida kankaan pituutta kuten meillä on tapana kutsumalla joku 100 –vuotias linnan juhliin kuin näytettäväksi sirkukseen.
Tieteen päivät Tampere-talossa 21.1.2017, vasemmalta Ilkka Niiniluoto, Jari Pirhonen, Antti Eskola
Metafora pani minun kankaankutojapäässäni liikkeelle aivomyrskyn: kuinka moneen kohtaan vertaus sopiikaan! Ei kutomista kirjoista opi. Seija, kutojaveteraani, ei itse kudonnan opettaja, sen taidon parhaiten minulle siirsi. Hän kysyi, saanko minä sanoa katseltuaan aikansa minun kiemurtelevaa matonreunaani. Oppimaanhan minä olen tänne tullut, en loukkaannu. Seija sanoi, annoin hänelle ikuisen luvan puuttua tekemisiini ja niin opin selviytymään yksinkin tuvalla. Tukenani oli kuitenkin salaa opaskirja, josta saatoin luntata kankaanrakentamisohjeiden valkoisella merkittyä taivasta ja mustalla kuvattua maata.
