Pitkä loikka opitusta avuttomuudesta itseohjautuvuuteen

Seijan ( https://seijamilicevic.wordpress.com/2018/12/10/valtaa-vai-arvovaltaa-jaettua-valtaa-vai-vallattomuutta/) mainio pohdinta sai oman mieleni palaamaan vuoteen 1990. Tuolloin minut otettiin Saarioinen Oy:lle työuria jatkamaan. Edistyksellinen ajatus, mutta…

 Hämmästyin. Järkytyin. Miten työntekijät jaksavat omaa työtään, käskettyinä, koneen jatkeina, vailla vaikuttamismahdollisuutta? Sairauspoissaoloissahan se näkyi, prosentit olivat korkeat. Jos työntekijöillä ei ollut myönteisiä keinoja vaikuttaa työhönsä, niin oli ainakin yksi, osin tiedostamatonkin, keino vaikuttaa, sairastuminen. Lue lisää

Iloiskuja harmauteen

Olen matkalla Seinäjoelle. Junan viereisellä penkillä istuu vanhapari mustissaan. Hautajaisiin menossa? Toisesta päästä tulee mies ja tervehtii, ai tekin olette muistotilaisuuteen tulossa. Kuinka voitte?

– Päivä kerrallaan. Ei me vanheta, toinen vaan vanhenee, tuumaa rouva iloisesti.

Ihana, että on vanhenemiskumppani, ajattelen – peili tosin nuokkuu. Rouva auttaa palttoon kumppaninsa päälle reilusti ennen Seinäjokea. ❤️

Enpä malttanut olla sanomatta ylösnoustessani, olette niin ihana pari!
– Mitenkä niin, toteaa rouva hymyillen odottamatta vastausta.
– Kuinka vanhoja olette?
– No yli 80, mutta herra vastaa kuten miehet yleensä kiertelemättä: – 87 vuotta. Lue lisää