Viime aikoina on keskusteltu paljon hyvinvointitaloudesta. Tampere-talossa vierailleen tohtori Katherine Trebeckin luennon innottamana kirjoitin tämän kolumnin JHL:n Motiivilehteen. Hänen pääviestinsä on, että talousjärjestelmämme on tullut tiensä päähän. Meille on kerrottu, että onnellisuus kasvaa bruttokansantuotteen kanssa. Emme kuitenkaan enää tiedä, mikä on tarpeeksi. Kahmimme lisää vaurautta, vaikka se pilaa oman elämämme ja ympäristön. (ks. Aamulehti 9.10.2019)
Muistan tuhriintuneet ja hien vanuttamat sormikkaat, jotka kudoin koulussa. Niiden piti olla valkoiset. Milloin väkinäinen tekeminen muuttui iloiseksi, en muista. Aloin kuitenkin nauttia käsillä tekemisestä: veistelin puunoksista ihmisiä, ompelin vaatteita, ihan samanlaisia kuin kavereillakin oli, ja virkkasin villatakkeja.
Äitini oli käsityöihminen, hänestäkö innostukseni syntyi? Äidin erityisintohimona olivat kalastajalangasta virkatut sängynpeitteet. Vielä kuolinhetkelläänkin sairaalasta hän toimitti, peskää virkatut verhot ja laittakaa pääsiäiseksi ikkunoihin. Laitoimme, silloin vietettiin hänen hautajaisiaan. Toki hän paukutti mattojakin, kutoi revontulipuseroita ja korjasi vaatteita, kaikkea mahdollista.
Lokakuun 6 ihanaa asiaa -blogitekstissä mainitsin tyrnimarjat. Niistä oransseista C-vitamiinipommeista tulee mieleeni Marja-Liisa Manka eikä todellakaan happamuuden, vaan vahvan oranssin värin, energisyyden, pirteyden, positiivisuuden ja tarmokkuuden vuoksi! Joten olkaa hyvä, Villipihlajan ensimmäisessä vieraskynässä lokakuun nainen on Marja-Liisa Manka. Marja-Liisa on FT, YTM, työhyvinvoinnin dosentti, Tampereen yliopisto, äiti ja mummukin.
https://www.villipihlaja.fi/lokakuun-nainen-marja-liisa-manka/
